Varustekatsaus

Toiveesta ajattelin kirjoitella hieman meidän (tai lähinnä Pojan) käyttämistä varusteista, joten tässä yhteenveto tämänhetkisistä ja hyväksi koetuista "kamoista". Ruokinnasta olenkin kirjoitellut jo aikaisemmin täällä.
Tästäkin tuli aika pitkä teksti, innostuin taas hieman kirjoittamaan... :)

Kuva lainattu www.satulasoppi.net

Satulana meillä on Prestige D1-malli ja tämä siitä syystä, että se on lähestulkoon ainut satula, joka Pojan selkään sopii. Mitattiin juuri muutama päivä sitten Pojan säkäkorkeus (176 cm) ja sitten "selkäkorkeus" joka oli 167 cm ja tästä voikin päätellä, että tuon kokoinen säkä hankaloittaa huomattavasti satuloiden sopivuutta. Kiefferissä (joka meillä oli aikaisemmin) ja Prestigessä on kuitenkin ns. taakseleikattu säkätila, jonka ansiosta kyseisten merkkien satulat sopivat yleensä paremmin isosäkäisille hevosille, kuin muut merkit. Itse pidän myös tärkeänä sitä, että satulassa on villatoppaukset ja se on näin ollen muokattavissa. Paneelisatulat (joita ovat useat mittatilausmerkit) ovat siinä mielessä hankalia muokata, että ne täytyy aina lähettää valmistajalle ja satulan takaisintuloon voi mennä pitkäkin aika. Satulan tulee tietysti olla myös mukava ratsastajalle ja itse olen ainakin tykännyt paljon istua D1:ssä. Satulan sopivuutta hevoselle ei kuitenkaan voi riittävästi korostaa, eli sen kanssa pitää olla aina tarkkana, jotta hevosen selkä ei kipeydy ja liikkuminen hankaloidu.

Kuva lainattu www.waldhausen.com

Satulan ja huovan välissä olen jo monta vuotta pitänyt Aktonin geeliä, joka on todella hyvä iskunvaimennin ja säästää hevosen selkää. Sopivan satulan kanssa ei tietenkään tulisi tarvita tai käyttää mitään ylimääräistä, mutta kyseinen geeli on niin ohut, että se ei vaikuta satulan istuvuuteen. Vaikka ratsastaja istuisi selässä kuinka hyvin, niin varsinkin harjoitusravissa tulee helposti painetta hevosen selkään ratsastajan pomppiessa. Monet eläinlääkärit ovat sanoneet, että kevyt lisäpehmuste satulan alla on hevosystävällinen ja itse olen pitänyt tästä geelistä, vaikka se onkin hieman kalliimpi kuin muut versiot. Kokeilin hetken karvapehmustetta satulan alla, mutta valitettavasti se teki satulasta liian ahtaan hevoselle. Satulassa käytän lisäksi nivellettyjä turvajalustimia ja venymättömiä jalustinhihnoja ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Satulavyö on tällä hetkellä joustamaton, mutta joustovyötkin ovat mielestäni ihan hyviä, kunhan niitä ei kiristetä liikaa. Tämä on kuitenkin aika hevoskohtaista, sillä toisille eivät joustovyöt sovi lainkaan ja myös päinvastoin.

Kuolaimista olen käyttänyt alusta asti kolmipalaa (myös bridongina kankien kanssa), koska uskon sen olevan hevoselle mukavampi kuin nivelkuolain, joka saattaa helposti painaa hevosen kitalakea. En pidä itseäni mitenkään "kuolaintietäjänä", mutta olen tutkinut paljon esimerkiksi Sprengerin eri malleja ja heillä on mielestäni hyviä ja innovatiivisia ratkaisuja kuolainten suhteen. Hyvät kuolaimet ovat yleisesti ottaen kuitenkin melko kalliita, joten jos löytää sellaisen jolla hevonen toimii, niin kannattaa pysyä siinä - tulee edullisemmaksi myös kukkarolle. Tietysti kuolaimen tulee myös olla sallittu kisoissa ja siksi vältän kaikenlaista kikkailua, jotta kuolaintarkastus sujuu radan jälkeen nopeammin. Yksinkertaisuus on tässä asiassa hyvä! Pidän paksuista ja painavista kuolaimista (ja kangesta matalalla kielentilalla, ettei se paina kitalakea), mutta jos hevosella on kovin pieni suu, niin silloin paksu kuolain voi olla sille liian ahdas.

Turparemmeistä ei minulla ole mitään sen suurempaa mielipidettä, kuin että se tulee sovittaa oikein (tarpeeksi ylös) ja se ei saa olla liian kireällä tai vaikeuttaa hevosen hengitystä. Periaatteessahan hevosta tulisi voida ratsastaa niin, että se ei auo lainkaan suuta ja näin ollen turparemmi olisi tarpeeton... Englantilaistyylisessä ratsastuksessa turpis kuitenkin on osa suitsia ja siksi ilman sitä meneminen koetaan yleensä western-tyyliin kuuluvana. Suitsina Pojalla on Schockemöhlen Stockholm-malli ja kankisuitsina Daslö, jotka ovat molemmat mukavan pehmeää nahkaa ns. ruotsalaisilla turparemmeillä.

Karvapehmuste bootseissa on enemmänkin ehkä ratsastajaa varten...

Yksi ikuisuuskysymys on aina suojat vs. pintelit - itse käytän 95 % ajasta suojia, koska ne ovat nopeammat laittaa ja olen vähän laiska käärimään pinteleitä päivittäin... Jos hevonen hivuttaa paljon tai kolhii helposti jalkojaan, niin silloin suojat ovat mielestäni paremmat. Valitettavasti suojien väliin menee kuitenkin helposti hiekkaa, joten siinä suhteessa taas pintelit vievät voiton. Jalkojen/nivelten "tukemisasiaan" en sano juuta enkä jaata pinteleiden kohdalla, mutta kyllähän niitä jännevammaisille hevosille yleensä suositellaan varsinkin kuntoutuksen ajaksi. Ehdoton ei kuitenkin joustopinteleille, niitä en käytä edes hätätapauksessa! Poika tarvitsee ehdottomasti myös etujalkoihinsa hivutuksen vuoksi bootsit ja näitä kuluukin sitten noin 1 pari kuukaudessa, ihan merkistä riippumatta. Bootsit menevät siis ihan kirjaimellisesti palasiksi, joten tällä hevosella niille on todellinen käyttötarve. Tarhasuojia en ole Pojalla käyttänyt, sillä mielestäni 2 hokkihaavaa vuodessa on pienempi paha, kuin jatkuva hevosen jalkojen hautominen suojien sisällä. Tietysti kovin "onnettomuusherkillä" hevosilla tarhasuojat ovat ihan perusteltavissa, mutta esimerkiksi jokapäiväinen tallipinteleiden käyttö pelkästään hevosen varjelemiseksi on mielestäni liikaa.

Vohveliloimi on hyvä kuivatusloimi

Loimien kanssa tärkeää on vedenpitävyys ja hengittävyys, eli loimi ei saa olla liian paksu tai täynnä hitaasti kuivuvia täytteitä. Olen itse tehnyt paljon töitä talleilla ja ihan vihoviimeinen asia ovat raskaat ulkoloimet ja irralliset kaulakappaleet, ne aiheuttavat helposti tallityöntekijälle verenpaineen nousua ;) Suosin siis fullneck-mallisia ulkoloimia talvella. Sisäloimista käytän vain liukaspintaisia toppaloimia tai ohuita vohveliloimia, sillä fleece- tai villaloimet tulevat helposti sähköisiksi, kutittavat hevosta ja voivat aiheuttaa hiertymiä erityisesti lapoihin. Lisäksi ne keräävät itseensä kaikki purut, heinät, karvat yms roskat, joten niitä suosittelen vain ratsastuskäyttöön. Jos talvella on yli -10 astetta pakkasta, niin käytän Pojalla ratsastusloimea, sillä hevosen ristiselkä kylmettyy ja jäykistyy helposti. Valitettavasti hevonen ei tiedä, onko sillä päällään kalliita vai edullisia loimia, joten jos sen mielestä loimien repiminen on kivaa ajanvietettä, niin siinä ei laadukaskaan loimi pysy ehjänä...

Yleisesti ottaen tärkeintä varusteissa on niiden sopivuus ja oikea käyttötarkoitus, merkillä ei ole minulle niinkään väliä. Toiset hevoset saavat todella helposti hiertymiä jos varusteet ovat yhtään epäsopivia ja silloin asiaan täytyy kiinnittää heti huomiota ja vaihtaa varusteita välittömästi tai laittaa pehmusteita. Pojallakin on jaloissa hieman valkoisia karvoja, jotka tulivat parin käyttökerran jälkeen uusista suojista ja tietysti tämä harmitti minua silloin todella paljon. Onneksi vaihdoin heti takaisin vanhoihin suojiin ja niissä ollaan pysytty. Paljon asiaa satuloista, kuolaimista, kannuksista, apuohjista yms löytyy Sustainable Dressage sivustolta, joita voi selailla läpi. Enimmäkseen siellä on mielestäni ihan asiallista juttua, mutta ihan kaikkea en allekirjoita, vaan suosittelen käyttämään myös kriittistä katsetta tässä asiassa :)