maanantai 31. maaliskuuta 2014

Se kriittisin valmentaja...

Olen tässä vuosien myötä todennut, että ehdottomasti paras "omavalmentaja" on videokamera ja oman ratsastuksen analysointi sen avulla. Yritän säännöllisesti saada isän mukaan tallille videoimaan, mutta aina välillä kuvaajan houkuttelu on pienen vaivan takana... Ratsastan kuitenkin niin paljon yksin, että on tosi tärkeää saada aika ajoin konkreettista tietoa siitä missä mennään, sillä valmentajan kehut ja maneesin peilien vilkuilu eivät aina kerro ihan koko totuutta omasta tasosta. Videoiden katsominen on usein kuitenkin ihan kamalaa, sillä omat virheet näkee niin selvästi ja sitten ärsyttää, miksi ne eivät tunnu hevosen selkään tarpeeksi selkeästi. Joskus kamera saattaa tosin yllättää, sillä vaikka tuntuisi että nyt ratsastus meni kyllä ihan päin metsää, niin videolta se näyttääkin sitten ihan hyvältä. Varsinkin kisaratojen katsominen jälkikäteen on tosi tärkeää, sillä Poika on sellainen hevonen, joka tuntuu selkään hyvin erilaiselta, kuin miltä se näyttää taas tuomareille.

Ohjasajoa viime viikolla

Katsoin viime viikon ratsastusvideointia kriittisellä silmällä ja sen perusteella ongelmakohdat ovat seuraavat:
 - Oma istunta on parantunut, mutta edelleen kyynerpäät kylkiin (!!) ja jämäkämpi ryhti, istun vähän turhan rennosti satulassa.
- Pitää istua paljon paremmin hevosen ympäri etenkin ravissa, oman ongelmansa tähän tuovat kuitenkin Pojan suhteellisen isot liikkeet. Ongelma etenee selvästi näin: en istu tarpeeksi syvällä satulassa -> hevonen ei saa tarpeeksi tukea ja kiskoo ohjia -> pompin selässä vielä enemmän kun yritän saada ohjastuntuman takaisin -> hevonen nostaa pään ylös ja selän alas -> selässä on vielä edellistäkin vaikeampi istua ja homma alkaa alusta.
- Pojan ryhti ja niska pitää saada korkeammaksi, se menee vielä ajoittain turhan paljon He A-muodossa. Ei sitä siis kuolaimen alle linkuun pidä vetää, mutta nostaa vähän ylemmäksi ja kootummaksi.
- Pitää uskaltaa ratsastaa vielä paremmin eteen, ei himmailua laukassa! Helpommin sanottu kuin tehty, huoh...

Fiilisteltiin kevättä ja aurinkoa lauantaina!

Meillä oli pitkästä aikaa eilen kotikoutsin valmennus ja huomenna treenataan myös sunnuntain kisoja varten. Ajattelin ensin, että en viitsi turhaan mennä kisaamaan sitä samaa iänikuista Va B:0-ohjelmaa, koska se on niin "helppo", mutta sitten mä oikein ärsyynnyin omasta asenteestani - jos se kerran on niin helppo rata, niin sittenhän mun pitäisi asettaa tavoitteeksi saada siitä vaikka 65 %! Ja koska Poika nyt ei koskaan mene kisoissa niin hyvin kuin kotona (tai siis itse ratsastan niin paljon huonommin kisoissa), niin meidän pitääkin just mennä näitä vähän yksinkertaisempia ohjelmia ja harjoitella niitä ja yrittää parantaa prosentteja! Ei nyt sentään ihan veren maku suussa seurakisoihin lähdetä, mutta koska meidän prosentit ovat viime kisoissa olleet noin 58-60, niin siinä on ehdottomasti varaa parantaa vielä ihan kunnolla. Tämän viikon lopussa koutsi lähteekin kuukaudeksi Saksaan, joten sitten meidän pitää treenailla itsenäisesti ja yrittää päästä vierailevien valmentajien tunneille.

Tänään kentällä

Tänään mentiin isoa laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää ja oli tosi kivaa, vaikka lämpöasteita ei vielä ihan kauheasti olekaan. Paksu takki päällä kuitenkin tarkenee ja tuli jopa vähän hiki :) On ollut tosi kiva päästä menemään jo ulkona, tosin toivoisin että kenttä lanattaisiin ja kasteltaisiin, sillä se on nyt todella kuiva ja vähän pölisee (kuten myös maneesikin...). Päivittelin kalenteriin alustavia kisasuunnitelmia nyt pidemmälle syksyyn, katsotaan lähempänä, mihin kaikkiin päästään osallistumaan. Aluekisoja on todella vähän, joten voi olla, että niihin täytyy lähteä vähän pidemmänkin matkan päähän. Mun kohdalta kisakausi loppuu tänä vuonna syyskuulle, sillä lähden silloin Britteihin opiskelemaan, mutta voihan se olla että Poika pääsee käymään vielä valmentajan kanssa joissain kisoissa hallikaudellakin!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen PSG-rata

Viikonlopusta onkin vierähtänyt jo tovi, mutta viime perjantaina oli siis pitkään jännitetty ja odotettu Pojan debyyttistartti Pyhässä Yrjössä ja se selvisi siitä oikein hyvin :) Arpaonni ei tosin suosinut tällä kertaa lähtöjärjestyksessä, sillä Poika oli verkkaryhmän viimeinen ja joutui näin ollen odottamaan ryhmäverkan jälkeen yli puoli tuntia omaa starttivuoroaan pienellä kävelyalueella. Koutsi kuitenkin hoiti homman kotiin ja sai pidettyä tarvittavan vireystilan yllä, joten rata sujui oikein tasaisesti paria rikettä lukuunottamatta.

Ullalle jälleen kiitos kuvista!

Puolipirueteissa tahti vähän levisi ja hyytyi, joka oli kylläkin ihan odotettavissa, sillä se on todella raskas liike ja hevonen tarvitsee vielä paljon lisää voimaa taakse. Toinen virhe tuli nelossarjojen alussa, jossa Poika ei lähtenyt heti vaihtamaan, vaan ehti tehdä viiden vaihdon sijaan vain kolme vaihtoa. Huomasin jo katsomosta asti, että hevonen ihan selvästi vähän hämmentyi diagonaalin alussa ja ei siksi aloittanut heti tekemään vaihtoja. Linja on nimittäin se sama, jolla ensin tehdään puolipiruetti, sen jälkeen vaihdot ja sitten vielä keskilaukka, joten Poika ei ihan selkeästi ollut kartalla siitä, mikä liike nyt pitikään tehdä. Koutsi oli vielä verkassa harjoitellut keskilaukkaa juuri sillä lävistäjällä, joten luulen että Poika oli lähdössä lisäämään ja sitten vasta heräsikin ratsastajan apuihin, että nyt pitikin tehdä vaihdot! Kolmossarja sujui sitten täysin puhtaasti, josta olin tosi ylpeä, sillä ajattelin että siinä olisi hyvinkin voinut tulla pari stiplua. Alkuradan raviohjelma sujui huippuhyvin ja Poika sai suluista jopa 6.5 ja 7, ne ovat siis parantuneet tosi paljon. Takaosakäännöksetkin olivat ihan kelvolliset ja keskikäynti (vai lisätty?) venyi hyvin. Kokonaisuudessaan siis oikein hyvä ensimmäinen startti tällä tasolla! Kokoamisaste riitti, eikä Poikaa tarvinnut yhtään hävetä muihin verrattuna.


Kisojen jälkeen tulikin pieni miettimistauko - mihin seuraavaksi? Poni-Haan kansallisten aikaan koutsi on ulkomailla ja itse olen reissussa Ypäjän kisojen aikaan, joten seuraavat kilpailut taitavatkin olla vasta toukokuussa. Aluekisoja on ihan älyttömän vähän, joten jos en keksi mitään pikkukisoja, niin tähän väliin tulee nyt vähän pidempi tauko. Missä ovat kaikki avoimet Vaativa B-luokat, eikö niitä tosiaan ole Etelä-Suomessa ennen kesää? No, ehtiipähän sitten rauhassa treenailla ja kasvattaa hevoselle lihaksia ja voimaa. Poika kokeili ohjasajoa toista kertaa ja se liikkuu todella hienosti noin taitavan ajajan kanssa, vaikka välillä sillä hieman keittääkin yli ja se haluaisi vain mennä täysiä... Ohjasajaminen on ihan oma taitolajinsa ja todella vaikeaa, sillä tuntuma hevosen suuhun ja ohjiin on niin erilainen kuin ratsastaessa. Harjoitellaan sitä nyt kevään mittaan ja ehkäpä sekä hevonen, että omistaja oppivat jossain vaiheessa lisää :)

Poika ja kisakuski Primuksella

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ryttareliten ja linkkejä

SVT:llä on alkanut uusi hevossarja Ryttareliten, joka näkyy myös netissä - oletteko seuranneet? Ihan sairaan hyvä! Itse oon jo ihan koukussa ja odotan innolla uutta jaksoa, harmi että se tulee vain kerran viikossa. Sarja on mielestäni tosi hyvin tehty musiikkia ja kuvausta myöten ja kertoo realistisesti hevosalan hyvistä ja huonoista puolista (kun laittaa tekstityksen ruotsiksi, niin seuraaminenkin helpottuu). Ratsastus ammattina on niin erilaista, kuin ratsastus pelkkänä harrastuksena ja filmille on onnistuttu tallentamaan elävästi kilpailupaineet, sponsoreiden odotukset ja pitkät työpäivät. Kaikista rankinta on varmasti paine ja pakko pysyä koko ajan pinnalla, sekä saada riittävästi rankingpisteitä ja kutsuja isoihin kilpailuihin. Tuolla tasolla voidaan jo puhua kilpailemisesta rahan takia (ainakin esteratsastuksessa), joten jos ei tule sijoitusta, niin ei tule myöskään palkkaa. Hyvät hevoset pitää myydä, jos niistä voi saada suuret rahat ja vastaavasti myös nuorille hevosille on pakko saada tuloksia, jotta ne menisivät kaupaksi. Menestyksen eteen pitää tehdä todella paljon töitä ja saada samalla pidettyä hevoset terveinä ja kisakuntoisina, sillä ei ole varaa olla kisaamatta...

Mun suosikki on ehdottomasti Peder, jotenkin niin jalat maassa oleva ja rauhallinen tyyppi, josta näkee, miten paljon oikeasti välittää hevosista. He vaikuttavat Lisenin kanssa mukavalta pariskunnalta, jotka ovat varmasti uurastaneet todella paljon nykyisen hevostilansa eteen. Sarjasta on tullut nyt kaksi osaa ja lisäksi minisarja kilpahevosten hoitajista, molempia pääsee katsomaan täältä.

Alla myös pari muuta mielenkiintoista linkkiä, kuten:
Kyra Kyrklund ratsastamassa issikoilla ja ajamassa ravurilla
FEI tv:n klippejä Youtubessa
Hyvä kirjoitus Eurodressagen sivuilla

Huominen kisapäivä jo vähän jännittää, pidetään Pojalle ja koutsille peukkuja! :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

...ja taas talvi.

Ei olisi kannattanut aloittaa tätä kevätfiilistelyä turhan aikaisin, sillä eikös lauantaina taas satanut lunta ihan kunnolla. Tänään aamullakin oli -10 astetta pakkasta, niin megaärsyttävää! Olin jo ihan innoissani suunnitellut treenejä kentälle ja maastoon, mutta maneesi kutsuu taas, sillä ulkona on ihan jäistä ja koppuraista ja tilsaakin tulee. No, onneksi on se maneesi! Viikonloppuna Pojan oli tarkoitus ottaa vähän kevyemmin ja kerätä voimia tämän viikon kisakoitosta varten, mutta ei se kyllä ollut tippaakaan väsynyt. Lauantaina yritin kevennellä rennosti eteen-alas, mutta maneesissa oli hurja ruuhka ja Poika oli ihan supervirittynyt ja halusi vain mennä täysiä. Ei se poukkoillut tai ollut tuhma, mutta yleensä aina kun treenataan vähän aktiivisemmin, niin sille jää päälle tietynlainen "treenimoodi" ja se on silloin huomattavasti energisempi ratsastaa. Sunnuntain juoksutuksessa se taas päästeli höyryjä ihan urakalla, oli ilmeisesti siistiä kun pääsi vähän pukittelemaan, eikä se välittänyt mun "prrrrr raaauhassa" muminasta aluksi oikein mitään :) Tänään tehdään kunnon läpiratsastus, niin toivottavasti koutsi on sitten huomenna tyytyväinen ja hevonen toimii hyvin!

Puhelin otti salakuvan kentän pohjasta, tällaista siis tällä hetkellä

Viikonloppuna oli myös lihashuoltopäivä ja Poika sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, oli kuulemma tullut taas lisää massaa taakse ja selkä tuntui muutenkin hyvältä. Aikaisemmin Pojalla on ollut oikea puoli selvästi kireämpi kuin vasen ja sitä on hoidettu laserilla, mutta tällä kertaa molemmat puolet olivat niin hyvät, että laseria ei tarvittu! Oikea puoli tulee varmasti kuitenkin aina olemaan Pojalle se heikompi puoli, sillä Poika on ilmeisesti ollut puikkoluun poiston (?) takia Saksassa pitkään karsinalevossa ja lepuuttanut operoitua (otj) jalkaa, jolloin koko hevonen on hieman vinoutunut lihaksistoltaan. Tämän vuoksi esimerkiksi oikea puolipiruetti on sille raskaampi kuin vasen, mutta tätä saadaan varmasti parannettua lihaksistoa vahvistavilla treeneillä. Oli puhetta oikeaan takaseen kokeiltavasta vuohisrenkaasta, jonka avulla Poika voisi mahdollisesti saada lisää voimaa jalkaan, kun siinä olisi vähän extrapainoa silloin tällöin. Täytyy siis katsoa, jos kävisin ostamassa renkaan joku päivä ja sitä voisi käyttää alkuun esimerkiksi maastokävelyillä ja muussa kevyemmässä liikutuksessa.

Vuohisrengas, kuva Hööksiltä

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevät!

Olisikohan se kevät nyt jo oikeasti alkanut, siltä ainakin vahvasti vaikuttaa! Huomaan, että itselläni on heti ihan eri tavalla energiaa, kun auringonvalo on lisääntynyt ja sen myötä ratsastusmotivaatiokin on enemmän kuin kohdillaan :) Perjantaina Poika sai purkaa energiaa liinan päässä ja se olikin ihan hyvä vaihtoehto, sillä lauantaina se oli tosi hyväntuntuinen ratsastaa. Aluksi tosin taas vähän turhan ylirento ja hidas, mutta parempi sekin kuin kaahotus ja jännittyneisyys. Pääsin ratsastamaan siihen helposti "positiivista painetta" ilman että Poika jännittyi selästä ja se liikkui tosi hienosti ja isosti ravissa, (tai siltä se ainakin tuntui). Laukassa kesti hetken, ennen kuin sain moottorin käyntiin ja takaset töihin, mutta sitten päästiin tekemään pitkät pätkät piruettilaukkaa ja lävistäjällä sarjassa viisi vaihtoa kolmosilla, mun oma ennätys :)

Koutsi ja Poika Tampereella 2012, oispa pian taas kesä!

Poika oli edestä superkevyt ja kantoi itsensä hienosti, olematta kuitenkaan tyhjä tuntumalle. Se on ajoittain vähän pelannut suun kanssa ja heitti yksi päivä jopa kielen kangen päälle, jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Erityisesti koottu laukka on sille aika raskasta ja siinä se ei jaksa säilyttää korkeaa muotoa ihan niin hyvin, kuin ravissa. Vaativassa A:ssa kokoamisaste alkaa olla jo aika korkea, eli silloin ei oikein voi vain mennä hevoselle helppoa ja mukavaa harjoituslaukkaa vapaassa ja matalammassa muodossa... Poika ei kuitenkaan narskuta hampaita tai hermostu, eli huomaa että se on kypsynyt hyvin jo näihin vaikeampiinkin kuvioihin. Valmentaja tuli takaisin Saksasta ja ratsutti eilen pitkästä aikaa ja antoi paljon kehuja, ollaan kuulemma tehty hyvää työtä kahden viime viikon aikana. Koutsi näytti myös vihreää valoa ensi viikon Espoon kisoille, eli näillä näkymin Poika pääsee starttaamaan ekan PSG:n ihan kohta, aika siistiä! Eihän sinne nyt mitään sijoitusta lähdetä hakemaan, mulle riittää se, että mun hevonen on oikeasti oppinut jo näinkin vaikeita juttuja ja saan ihastella sitä omistajan roolissa katsomossa, pitäisköhän ostaa joku kukkahattu päähän ;) Äitikin ajatteli uhmata hevosallergiaansa ja tulla katsomaan kisoja, vaikka ne pidetäänkin hallissa ja hevospölyä on siellä huomattavasti enemmän, kuin ulkona - arvostan todella!

Voitto kotiin :) Tampere 2012

Tällä ja ensi viikolla mulla riittääkin tekemistä, sillä Pojan lisäksi hoidettavana on myös yksi samalla tallilla asustava kaverin hevonen. Saattaa siis olla, että päivityksiä ei nyt hetkeen tule, kun illat menevät aika pitkälti kokonaan tallilla, mutta sehän on vaan mukavaa :) Eilen hain ensin molemmat hepat tarhasta, laitoin lisikset valmiiksi, harjasin ensin toisen ruunan ja sitten Pojan, laitoin Pojan kuntoon ja pois ratsastuksen jälkeen ja sen jälkeen varustin toisen ratsun ja menin sen kanssa maneesiin. Ratsastuksen jälkeen vielä molempien hevosten varusteiden putsaus ja kamat paikalleen, sitten kello olikin jo lähes kymmenen illalla, phuuh! Välillä mä mietin, että onkohan mun elämä vähän liian hevospainotteista, että pitäisikö sitä joskus tehdä jotain muutakin? Nautin kyllä ratsastuksesta ja tallilla olosta ihan älyttömästi, mutta kun oma Facebook-seinä on käytännössä täynnä pelkkiä hevosjuttuja, niin kyllähän se mietityttää, että pitäisikö jotain muutakin elämää kehittää... Olen mä siis kuitenkin päivätöissä muualla ja tapaan myös suhteellisen usein "ei-hevoskavereita", mutta kun sitä on tallilla 5-6 kertaa viikossa, niin kyllähän se vie aika suuren osan vapaa-ajasta ja elämästä yleensä. Kaverit menee naimisiin ja suunnittelee perheen perustamista ja meitsi vaan on tallilla... Mutta ei kai se väärin ole, jos on sellainen harrastus, mistä todella pitää?

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ohjasajoa!

Maanantaina Poika sai pitää kevyemmän välipäivän ja käytiin vähän pyörimässä kentällä (!), jonka pohja oli melkoisen märkä, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan ratsastuskelpoinen. Aina pellonpuoleisen kulman kohdalla Poika vähän tähyili, että jos pääsisi sittenkin lähtemään maastoreitille, mutta malttoi kuitenkin kärsivällisesti ja kiltisti hölkätä kentällä ja oli oikein hyvä ja reipas ratsastaa. Kurajalkojen, vatsan ja suojien pesu oli tosin hyvinkin tarpeellinen liikutuksen jälkeen...

Tiistaina saatiin vihdoin ja viimein pienten aikataulusäätöjen jälkeen Make ohjasajamaan Poikaa ja vautsi miten hienosti se meni!! Oltiin katsomossa ihan haavi auki, kun Poika teki laukanvaihtoja ja piaffia ja liikkui niin irtonaisesti ja pehmeästi. Pari kertaa sille tuli lyhyt oikosulku, kun se ei ilmeisesti ihan tajunnut mitä pitää tehdä ja yritti lähteä peruuttamaan, mutta rauhallisen varmoilla otteilla "ajuri" sai sen taas oikeille raiteille. Mä en vaan käsitä, miten joku saa hevosen tekemään noita kaikkia temppuja pelkästään maastakäsin ilman istunnan tai pohkeiden apua! Siinä on kyllä todellista pitkän linjan hevosmiestaitoa. Olin tosi innoissani, kun Make sanoi että voisi opettaa myös mua ohjasajamaan, sillä Poika toimi niin hyvin jo nyt ensimmäisellä kerralla. Hevonen sai paljon kehuja ja sokeria, se oli niin taitava! En edes illalla malttanut mennä ajoissa nukkumaan, kun fiilistelin vaan hienoa hevosta ja sitä, mitä vaihteita siitä osaavissa käsissä löytyykään :) Valitettavasti nyt ei ole kuvia, mutta yritän ottaa sitten seuraavalla kerralla.

Kotikoutsi on vielä tämänkin viikon Saksassa, mutta treenaillaan loppuviikko itsenäisesti ja ensi viikolle sovittiinkin jopa kolme ratsutuskertaa. Ratadebyytti lähenee, katsotaan saadaanko temput hiottua kuntoon siihen mennessä... Katsoin kalenterista, että seuraava kengitys olisi parin viikon kuluttua ja pohdin, että uskaltaisikohan silloin jo laittaa ihan kesäkengät? Kun eipä noille hokeille (ja varsinkaan tilsakumeille) ole ollut viime viikkoina kovinkaan paljoa käyttöä. Täytyy seurailla sääennusteita ja päättää lähempänä ja saahan ne hokit sitten aina ruuvattua pois/takaisin kun tarve vaatii.

Tänään oli tarkoitus treenata kunnolla maneesissa, mutta siellä oli aikamoinen ruuhka (8 ratsukkoa) joista vielä yksi oli sellainen poni, jota Poika pelkää ja yksi hevonen, joka loikki muuten taas joka suuntaan ja lisäksi vielä samaan aikaan kaksi valmennusta. Kyllä ärsytti taas niin paljon! Ketutti kuin pientä oravaa, mutta hammasta purren mentiin kuitenkin suunnilleen tunti. Ei tosin ollut puhettakaan mistään rennoista loppuraveista, vaan jouduin lopettamaan vähän kesken, kun Poika kävi sen verran kierroksilla, eikä ruuhka vähentynyt ollenkaan. Noh, tätähän tää on aina välillä, toivottavasti parempi tuuri huomenna!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kolmen päivän tehotreenausta

Perjantaina Poika oli ensimmäistä kertaa kunnolla treenissä kevyen viikon jälkeen ja sen kyllä huomasi... Se oli jo alkuraveissa aikamoisen vauhdissa ja laukassa ei keskittynyt sitten yhtään ja otti kipinää pienistäkin rasahduksista tai äänistä katsomossa. Parin hyppykohtauksen jälkeen ei auttanut muu kuin vain työstää ja väsyttää sitä ihan kunnolla, yhteensä oltiin maneesissa 1 tunti ja 45 minuuttia, phuuh! Paljon taivuttelua ja siirtymisiä ympyrällä, pysähdyksiä, peruutuksia ja takareita, vastalaukkaa ja kokoamista. Lopuksi se oli kyllä tosi hieno ja näyttävä, mutta liikkui silti rennosti ja rauhassa.

Lauantain ja sunnuntain kurssilla Poika malttoi keskittyä vähän paremmin, mutta ei siltikään ollut kovin hyvä ratsastaa. Laukassa se oli tosi hidas ja ravissa taas vähän juoksi ja sain sitten tehdä sen kanssa aika paljon hommia itsekseni, opetuksen keskittyessä hieman enemmän toiseen ratsukkoon. Tai ehkä mä olen vain niin tottunut olemaan aina yksityistunnilla valmennuksessa, että olisin siksi toivonut vähän enemmän neuvoja? Noh, tällä kertaa ei siis mitään uutta auringon alla, pitää vain saada hevonen nopeammaksi ja pitää omat kyynärpäät kyljissä. Sunnuntain viimeiset 10 minuuttia Poika oli sentään ravissa superhyvä, eli saatiin edes yksi onnistumisen kokemus! Ja olihan ne vaihdot ja muutama sulkukin ihan jees, mutta yleisfiilis oli nyt tällä kertaa vähän nihkeämpi kuin yleensä. Alkaako musta epäilyttävästi jo löytyä vähän perfektionistin kouluratsastajan vikaa...? Ei kai nyt sentään ;) Ensi viikolla oma koutsi palailee toivottavasti takaisin Saksan maalta ja päästään jatkamaan treenausta tutuissa kuvioissa!