Aluemestaruudet Laaksolla

Hyvä fiilis vikojen kisojen jälkeen, vihdoinkin! Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, ei mun itsetunto ratsastajana ollut ihan kohdillaan edellisten kisojen jälkeen ja motivaatiota treenaamiseen ei tosiaan ollut. Pidin pari päivää ratsastustaukoa ja nousin sitten uudella asenteella takaisin satulaan, että hemmetti nyt laitetaan tää hevonen kulkemaan. Ja kulkihan se, ei ees tarvinnut tehdä mitää muuta radikaalia, kuin olla itse vähän jämäkämpi. Ihan alkukäynneistä lähtien vaadin nopeita reaktioita, eikä mitään "tää nyt vertyy aika hitaasti, niin aloittelen hissun kissun köpöravia pitkin kenttää", vaan että nyt liikutaan ihan kunnolla, eikä hidastella yhtään! Poika huomasi heti mun asenteesta, että nyt ei ees kannata yrittää laiskotella, vaan pisteli menemään ihan kiltisti just siinä tempossa kuin pyysin. Tehtiin koutsin kanssa perjantaina onnistunut treeni ja sovittiin, että saan vielä seuraavana päivänä kisoissa verkka-apua.

Laaksolla oli tosi ihana ilma ja verkkasin ilman takkia pelkässä kisapaidassa. Poika oli alusta asti aika skarppi ja toimi hyvin, vaikka mulla ei ollut edes raippaa mukana. Olin tosin saanut koutsilta aika jämäkät rissat lainaan ja Poika kunnioittikin niitä paljon enemmän, kuin mun omia "ponikannuksia". Koutsi antoi neuvoja korvanappiin ja sain Pojan tosi hyväksi, se ei ole edes kotona ollut noin hyvä pitkään aikaan. Onnistunut verkka oli siis jo ihan puoli voittoa ja hyvillä mielin lähdettiin suorittamaan rataa. Eihän se lopputulos mikään täydellinen ollut, mutta yleisfiilis oli sata kertaa parempi kuin viikko sitten!

Kehtaan jopa laittaa videon näkyville, vaikka virheet ovat kaikkien nähtävillä. Alku- ja lopputervehdykset ovat molemmat aika surkeita (alussa Poika ei seiso paikallaan ja lopussa taas ennakoi pysähdystä liian aikaisin), keskiravissa on aika paha tahtirikko, lisätyssä käynnissä kiskotaan ohjia, ekan laukkasulun jälkeen tulee ylimääräinen laukanvaihto ja muoto on yleisesti välillä turhan lyhyt ja ahdas (jollaiseksi Poika vetäytyy itse helposti, jos se kuumuu yhtään). Kuitenkin hevonen etenee ja se on tärkeintä! Rikkeet vetivät luonnollisesti pisteitä alas, joten saatiin vaan reilut 59 %, mutta ei haitannut yhtään :) Olin radan jälkeen käymässä buffassa ja yksi tuomari tuli itse juttelemaan ja sanoi, että alkurata oli tosi hyvä mutta loppua kohden vähän hyytyi, josta olin täysin samaa mieltä. Mukavaa saada kuitenkin tsemppausta, ei me ihan toivottomia ehkä sittenkään olla...

Muutama sana vielä tuosta muodosta, joka tosiaan näyttää videolla vielä paljon lyhyemmältä kuin luonnossa. Meitä on ratsukkona AINA rankaistu pisteissä kuolaimen alla liikkumisesta ja nytkin kommenteissa lukee useassa kohdassa "turpa eteen, lyhenee kaulasta liikaa, turhan lyhyt edestä" eli en tosiaan allekirjoittaisi sitä, että tuomarit suosivat luotiviivan takana liikkuvia hevosia. Monet hevoset (kuten Poikakin) yhtään jännittyessään tai kuumuessaan hakeutuvat itse helposti lyhyeksi ja rullalle ja niitä on aika hankala saada sieltä niiden omalta mukavuusalueelta pois. Hevonenhan silloin käpertyy ja pakenee tuntumaa, eikä halua kantaa itseään ryhdissä ja tukeutua ohjaan, joka on selvä virhe. Luin aika ristiriitaisilla fiiliksillä keskusteluja viikon takaisesta yleisöklinikasta, jossa hevosia oli joidenkin kommentoijien mielestä tarkoituksellisesti ratsastettu liian syvälle ja otettu aika provosoivia kuvia, joissa hevoset näyttävät rullatuilta. En itse valitettavasti ollut yleisössä paikan päällä, joten en voi ottaa siihen kantaa, mutta en usko, että kyseisen valmentajan tarkoitus on ollut rullata tai alistaa hevosia millään tavalla. Hevosen venyttäminen ja "nipussa ratsastaminen" ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta monet haluavat ehkä tarkoituksellisesti sekoittaa nämä ja nähdä väärää/huonoa ratsastusta niissäkin tilanteissa, joissa sitä ei ole. Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta sen sijaan että tuijotetaan sokeasti pelkkää hevosen pään asentoa, voitaisiin keskittyä kaikkeen muuhun mikä liittyy kouluratsastukseen, sillä se on paljon muutakin kuin pelkkä peräänanto :)